Kevättä rinnassa

Tällä viikolla on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että mieliin on tullut jo kevät. Minusta kevät on parasta aikaa. Luonto herää ja ihmisten aistit vapautuvat.

Kirjoittelin blogin alkuaikana jutun, mikä on minusta vieläkin hyvin paikkansa pitävä... Kevät toi , kevät toi maalaarin...

Puurakennusten maalaustyöhön liittyvä juttu kiinnostanee niitä, joilla kyseinen työ on suunnitteilla ensi kesäksi.

Hepat nauttivat vanhan pihapiirin laitumella kevään auringosta, odotellen kesää.

Huoneelle uusi käyttötarkoitus ja ilme

Viiru- kissa aiheutti harmaita hiuksia entistä enemmän ohimolleni, kun se alkoi merkkailla sänkyä omakseen. Kannoin sängyn pois huoneesta ja leikkuutin kissan. Huomasin huonetta katsellessa, että nythän se olisi "helppo" remontoida.

Helppoa ja mukavaa, uskalla aloittaa, niinhän ne mainosmiehet koittavat saada ihmisiä aloittamaan remontit.

Tässä em. Viiru kissa katselee remontin etenemistä.









Päätin tehdä huoneesta lapsen lapsille oman leikkihuoneen, joten ei muuta kuin maaliostoksille RTV:lle.

Kun olin saanut huoneen tyhjennettyä, niin pesin muovitetut halteksilevyseinät maalipesutiivisteellä ja hioin ne 150 numeroisella hiomapaperilla. Hiomapaperi ei siis ollut karkea, kun tarkoitus oli saada pinta vain himmennettyä.

Pölyn eliminointi ja kaapiston suojaaminen maaliroiskeilta piti huomioida. Suojauksen tein ohkaisella muovilla, jonka toisessa reunassa on valmiina maalarinteippi. Lattia kannatti myös suojata, vaikka se tulikin maalattavaksi. Ei tarvitse niin paljon hioa lattiaan tipahtaneita kittipaakkuja. Ylitasoitin seinät ja silloin aina tipahtelee pieniä, joskus isompiakin kittikasoja lattialle, riippuen tietysti tasoittajan ammattitaidosta.

Praimeroin seinät, että valmistasoite tarttuu muovitettuun halteksilevyyn paremmin. Seinän tasoituksessa aloitin saumojen nauhoittamisella ja tasoituksella. Huoneen levypinnoista oli tarkoitus tehdä yhtenäisen tasaiset seinät. Aloittaessahan halteksilevyjen saumoissa oli raot, joten laitoin saumanauhotukseen tarkoitettua J tasoitetta sauman kohtaan ja painoin märkään tasoitteeseen (kipsilevyseiniin tarkoitettavan) paperinauhan kiinni teräslastalla. Lopuksi laitoin vielä samaa tasoitetta paperinauhan päälle. Kun kitti oli kuivanut, niin työnsin lastalla irtonaiset kohoumat pois ja ylitasoitin levyseinät kauttaaltaan valmistasoitteella. Haasteelllista on pitää lastan asento samanlaisena, että tasoitekerroksesta tulisi mahdollismman tasainen ja hiottavaa jäisi siten vähän.

Katto oli maalaamaton, joten maalasin sen valkoiseksi. Huone näytti maalauksen jälkeen paljon valoisammalta ja korkeammalta. Ensimmäisen malauskerran jälkeen tuli oksanreijät ja raot ikävästi mustina näkyviin. Häiritsevät raot täytin akryylimassalla ja oksan reijät valmistasoitteella. Katon toista maalauskertaa aloitellessa paikkamaalasin tasoitekohdat ennakkoon, niin ne eivät jääneet himmeämmiksi, joskin kattomaali oli kyllä muutenkin himmeä. No, peittipähän niistä kohdista paremmin.


Kattoa maalatessa on tärkeää käyttää maalia reilusti ja kun kyseessä on paneelikatto, niin maalata muutama lauta päästä päähän, ettei jää häiritseviä jatkoksia. Tämä on erityisen tärkeää, jos maalataan kuultavilla maaleilla, tai lakoilla. Paneelikatonkin voi maalata lattialta käsin jatkovartta käyttäen esim. siten, että maalaa ensin telalla ja tasaa maalin sitten siveltimellä.


Käytin aiemmasta remontista jäänyttä tapettia yhdelle seinälle, joten maalasin muut levyseinät hionnan (numero 100 hiomapaperi) jälkeen tapetin pohjasävyllä. Toki maalasin tapetoitavankin seinän, että jos tapetin saumat aukeaisivat, niin ne eivät näkyisi niin häiritsevästi.

Huoneessa on 1990-luvulla muodissa ollut puusta tehty puolipaneeli. Nykyisin ihmiset repivät ne pois, mutta minusta se sopi huoneeseen ihan hyvin, joten päätin maalata sen tapetin sävyyn sopivaksi.

Puolipaneelipinnalta kittasin taasen kaikki mustat raot umpeen, niin sain siitä siistimmän näköisen.

Kahden eri sävyisen maalin rajauskohdat tein käsivararaisesti maalaten. Vanhaan taloon sopii käsityön jälki joten en käyttänyt teippirajauksia. Toki teippi käy silloin, kun on niin hankala paikka, ettei saa muuten siistiä rajausta aikaan.












Kun katot ja seinät oli valmiit, niin tapetoin yhden seinän värikkään raikkaalla tapetilla. Kyseessä oli paperitapetti, joka täytyy vetyttää.

Etiketin symboleista (nuolimerkeistä) näkee, että kyseessä on vuorokohdistus. Kannattaa tarkistaa myös, että painosnumerot ovat samat kaikissa rullissa.

Tapetissa oli vuorokohdistus, joten leikkasin tapetit perinteisesti tapettipöydällä.

Liisteröidessä on hyvä viedä tapettivuotanippu pöydän takareunaan ja vetää yksi vuota kerrallaan itseä lähempään pöydän reunaan, näin tapettipöytä ei liisteröidy.





Täytyy myös pitää vuodasta siten kiinni, ettei se pääse liikahtamaan, muuten tapetti liisteröityy kuvapuolelta ja siitä seuraa turhaa pesemistä. Kun vuota on liisteröity varmasti joka kohdasta (tarkista reunat valoa vasten), niin vuota taitellaan ja laitetaan muovipussiin vettymään muutamaksi minuutiksi. Vuotia kerkiää hyvin liisteröimään väh. kolme. Täytyy vaan muistaa missä järjestyksessä liisteröi vuodat. Näin vettymisaika pysyy sopivana ja kuviotkin vielä sattuvat seinällä toisiinsa. Ensimmäisen vuodan suoruus tulee tarkastaa esim. laserilla tai vatupassilla. Tapetoitavassa seinässä oli listat paikallaan, joten niiden raot täytin akryylimassalla ennakkoon. Tapetin voi leikata seinällä listoja vasten joko tapettileikkurilla ja/tai teräslastaa apuna käyttäen katkoteräveitsellä. Liisteritahrat tulee pyyhkiä pois kostealla rätillä.

Sitten olikin enää lattian vuoro. Pesin lattian maalipesutiivisteellä ja hioin entisen alkydimaalin koneellisesti himmeäksi seuraavan maalin tarttuvuuden takaamiseksi.

On hyvä käyttää pölyimuriin kiinnitettävää hiomakonetta, niin pölyä ei kulkeudu niin paljon ilmaan.
















Lankkujen pahimmat raot täytin kaksikomponenttikitillä. Jalkalistan ja lattian raot laitoin umpeen akryylimassalla, niin huoneen siivous helpottuu huomattavasti. Ennen oli käytetty lakkabensaohenteista maalia ja nyt päätin tehdä maalauksen vesiohenteisella yksikomponenttisella tuotteella. Pidän vesiohenteisia tuotteita jopa parempana, kuin liuotinohenteisia ja niiden käyttö on mukavampaa, kun ei tarvitse liuottimia nuuhkia. Toki täytyy olla varovainen vesiohenteistenkin tuotteiden kanssa, sillä vesiohenteisuus ei suoraan tarkoita myrkytöntä ja vaaratonta maalia.

Erityisesti vesiohenteisista kaksikomponenttisista maalituotteista haituu haitallisia aineita, joten niillä maalatessa tulee huolehtia riittävästä tuuletuksesta ja hengityksen suojauksesta.

Moottoroitu hengityssuojain on hyvä, kun lattioita maalataan useamman tunnin ajan liuotinohenteisilla tai kaksikomponenttisilla maalituotteilla.











Väriksi valitsi lattiaan hyvin vaalean sävyn. Myöhemmin siihen on tarkoitus tehdä kuviomaalaus.

Käyppä kurkkaamassa toisen "vanhan talonpoikaistalon uuteen elämään" tutustumalla Glorian palkitsemaan blogiin "Vihreä kammari". PS: on muuten tyylillä tehty blogi.

Käsivararajoitus on maalarille tärkeä taito

Moni opiskelija kysyy, että miksi maalarikoulutuksessa harjoitellaan käsivararajoitusta?

Vanhaan taloon kuuluvat käsivaraisesti tehdyt rajaukset. Vaikka niistä ei tulisi aivan yhtä suoria kuin teipillä, niin niistä henkii käsityön tunnelma... toki parempi, jos rajaukset eivät jää liian "omatekemän" näköiseksi.

Ennen ammattimaalarin tunnisti siitä, että hän ei juuri teippiä käyttänyt.

Teipit ovat kovasti kehittyneet viimevuosina, joten toki niitä pitää käyttää suojauksessa ja rajoissa silloin, kun ne nopeuttavat maalaustyötä. Vanhat talot on poikkeus, joissa rajaukset tehdään yleensä ilman teippejä.

Teippiä käytettäessä täytyy rajakohta painaa kynnellä tiukaksi. Sormenpäällä painaminen ei riitä, vaan rajasta tulee epätasainen, kun maali on päässyt uimaan teipin alle. Teipin voi vetää pitkinä siivuina, eikä pätkiä sitä pieniksi paloiksi.

Seinämaalilla maalataan myös listan reuna ja rajaus tehdään listamaalilla siten, että seinämaalia jää kapean viivan verran listan päälle. Näin rajasta saa suoremman. Rajaus ei näytä hyvältä, jos listamaali puskee aika-ajoin seinän puolelle.

Rajauksista saa suoremmat ja siistimmät, jos sisäkulmissa ei ole rosoja ja koloja.

Perinteistä tapetointia

Tapetointityö on muuttunut hurjasti vuosikymmenten aikana. Olen sanonutkin opiskelijoille, että nykyisin tapetointi onnistuu, kun laitatte liisteriä riittävästi joka kohtaan ja nostatte tapetin suoraan seinälle ja leikkaatte ylimääräiset pois, niin se on siinä. Toki vuota pitää painella vielä kiinni.

Ei se ihan noin helppoa ole, miltä se kuulosti. Riippuu, minkä tasoisen työn kelpuuttaa.

Toista se oli ennen, kun vetytettävällä paperitapetilla tapetoitiin. Sen kun osasi, niin tunsi olevansa ammattilainen. Siinä piti osata kuviokohdistukset ja niiden huomioiminen vuotien leikkausvaiheessa. On vuorokohdisteisia ja tasakohdisteisia tapetteja. Nyt niillä ei ole niin väliä, jos liisteri voidaan levittää seinään ja nostetaan rullasta kuviot kohdalleen.

Olen huomannut, että nyt myydään kuviollisia tapetteja ns. nollakohdisteisena, eli ei muka tarvise kohdistaa. Seinällä ei näytä hyvältä, jos kuviot ei etene järjestelmällisesti, minusta on tosi outoa valmistajien suunnalta. Johtuneeko siltä, että saadaan tapettia myytyä harrastelijoille, kun ei tarvise muka kohdistaa.

Pintakäsittelyalan opettaja Leena Halonen on tehnyt opetusmateriaaliksi sopivan nettiaineiston aiheesta. Tämän linkin takaa löytyy ohjeita ja tietoa mm. pinkopahviseinän tapetoinnista.

Pinkopahvilla peitettiin hirsiseiniä, että ne näyttivät arvokkaammilta kiviseiniltä. Hirsipinta näytti siihen aikaan liian rahvaalta, joskin nyt pinkopahvit revitään pois ja halutaan hirsiseinät näkyviin.