Patinointi

Vanhalle pinnatuolille on tehty liimauskorjaus ja esikäsittelytyöt. Irtonaiset maalit on siklattu ja hiottu.

Tuoli on maalattu Futura aqua maalilla italianpunaisella sävyllä. Sävy on tietoisesti hyvin helakka, sillä patinointiliemi muuttaa sävyä hyvin paljon tummemmaksi ruskean punaiseen suuntaan.

Pintamaalin kuivuttua pinta patinoidaan, eli vanhennetaan öljypohjaisella kuultokäsittelyaineella- lasuurilla.

Patinointiliemi on valmistettu vernissasta (keitetty pellavaöljy), tärpätistä ja kuivikkeesta, johon on lisätty kasselinruskeaa pigmenttiä.

Patinointiliemi levitetään niukalti, ottaen väriä kallistetun astian pohjalta. Näin pinnalle ei jää liikaa öljyä, joka haittaisi patinointityötä.



Kun koko jalkaosaan (kuhunkin osaan kerrallaan) on hangattu patinointilientä ohkainen kerros, niin väriä poistetaan rätillä niiltä kohdin, mistä se olisi normaalistikin kulunut käytössä.

Pyyhkimisen jälkeen hakataan rajat siveltimen harjasosalla siten, että ne häipyvät tasaisesti vaalesta tummempaan. Anzan keinokuituharjaksiset siveltimet ovat hyvä, sillä niistä ei karise karvan pätkiä käsitellylle pinnalle.

Lopuksi voidaan patinoitua pintaa pyyhkiä vielä sormilla, niin siveltimen jäljet ja painaumat tulevat esille korostaen esineen vanhuutta. Sormista tulleet rajat häivytetään vielä siveltimellä.

Patinointi tuo toki esille myös sivellinmaalauksessa tehdyt virheet, joten pintamaalauksen sivellinsuuntiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Lopuksi pinta lakataan kahteen kertaan lakkabensaohenteisella alkydilakalla.

Kaksi eri tyylistä tuolia kunnostettuna. Toiseen on tehty aiemmin koristemaalatun tuolin kaltainen kuvio.

Tuolin istuinosan ruiskulakkaus

Tapiovaaran suunnitteleman tuolin entisöinnissä on päästy pintakäsittelyvaiheeseen. Aivan ensimmäisiä tehtäviä on valokuvata huonekalu ja tehdä dokumentointi.

Työvaiheet aloitettiin pesemällä tuoli maalarinpesutiivisteellä ja purkamalla se osiin. Osat tuli merkata huolellisesti, että oikea osa löytää paikkansa nopeasti liimausvaiheessa.

Tuolin hionnassa käytettiin 180-320 numeroisia hiomapapereita. Pintakäsittelyn edetessä numerot suurenevat, sillä mitä suurempi numero hiomapaperissa on sitä hienompaa jälkeä hionnalla saadaan.

Tuolin istuinosa lakattiin nitroselluloosalakalla, joka oli hyvin paljon käytetty tuote tuolin valmistusajankohdan aikakaudella. Ongelmana oli se, ettei tinnerillä ohennettavaa nitroselluloosalakkaa tahdo saada enää mistään, kun sen valmistus on tuote- VOC säädösten ohjaamana lopetettu.

Löysimme kuitenkin kaupasta vanhaa varastoa ja niinpä pääsimme lakkaamaan tuolia alkuperäisellä tuotteella. Selluloosalakka kuivaa tosi nopeasti, sillä se on fysikaalisesti kuivuva lakka, tuote on kuiva, kun liuotin on haihtunut. Ohentimena käytettävä tinneri ja sitä sisältävät lakat ovat erittäin tulenarkoja, joten niiden läheisyydessä ei saa esiintyä kipinöintiä. Tuotetta ei saa käyttää muualla,  kuin ATEX- säädösten mukaisissa tiloissa.

Lakkaus on järkevintä tehdä hajoitusilmaruiskulla, sillä lakka kuivaa niin nopeasti, että sen levittäminen siveltimellä tuottaisi ongelmia. Lakkaustyössä tulee käyttää ilmastoitua tilaa (maalaamoa) ja ruiskuttajalla aktiivihiilisuojainta. Käsineiden ja suojalasien käyttö on myös välttämätöntä.